Haastattelut 1.8.2018

ELOKUUN TAITEILIJAHAASTATTELUSSA ISMO HYVÄRINEN

Kerro taiteilijanurasi alkuvaiheista. Milloin tiesit, että sinusta tulee kuvataiteilija?

Luulen, että kuvataiteilijan ammatti valitsi minut. Minun piti vain etsiä sopiva tekniikka tuomaan esille omia visioitani. Aloittaessani Lahdessa 1988 valkokuvauksen opintoni, minulle kerrottiinkin, että kuulun tarinankertojien sukuun.  Myöhemmin opiskelin taidemaalariksi Vapaassa taidekoulussa.

Minkälainen on rutiinisi päivänä, jolloin työskentelet?

Pyrin tulemaan työhuoneelleni viimeistään yhdeksään mennessä. Yleensä lämmittelen työpäivääni vain katsomalla keskeneräisiä maalauksiani. Katsominen on hyvin tärkeä osa työskentelyprosessiani. Kääntelen töitäni ylösalaisin etsien häiritseviä kohtia. Sekoitan maalit ison lasin päällä. Sävyjen hakeminen on hyvin kiinnostava osa työskentelyäni. Kuuntelen musiikkia maalatessani. Alussa ämyreistä raikaa hyvinkin räkäistä rokkia. Myöhemmin musiikki vaihtuu aina klassiseen. Maalaan yleensä kokonaista näyttelyä samaan aikaan. Yleensä työpäiväni kestää kuutisen tuntia. Työhuoneellani ei ole koneellista ilmastointia. Monta kertaa lopetan työskentelyni sen jälkeen, kun kielen päällä maistuu työhuone.

Kun aloitan uuden projektin, pohjustan erikokoisia kankaita suuret määrät. Siihen menee yleensä muutama viikko. Pohjustaessani kankaita viritän itseäni jo maalaamisen taajuudelle. Maalaamisen ensimmäisenä päivänä sotken maalit valmiiksi palettipöydälläni ja levitän maalauspohjat lattialle sikin sokin. Sen jälkeen alkaa alkutanssi. Se on ihmeellinen rituaalinen monen tunnin sessio, jolloin sensuroimatta levitän maalia kankaille. Tämän opin jo vuosia sitten taiteen moniottelijalta Cris af Enehielmiltä, jonka kurssilla ammoin olin. 

Millaiset aihepiirit toimivat teostesi lähtökohtina?

Aiheiden kokoamisvaiheessa toimin kuin kirjailijat. Kerään aiheeni ympäriltäni joka puolelta; arkipäivästä, kohtaamiltani ihmisiltä, uutisista. Prosessin aikana monet tarinat kerrostuvat ja sulautuvat tullen ulos puoliabstraktissa muodossa. Maalaaminen tarkoittaa minulle kommunikointia omalla kielelläni.

Kuinka taiteellinen prosessisi etenee?

Alkutanssin jälkeisenä päivänä menen lähes aina kauhunsekaisin tuntein katsomaan roiskeita. Minun on pakko maalata kakofonisia sotkuja piiloon.  Sillä seuraamuksella, että hyvin pian maalausprosessini on jo hyvässä vauhdissa. Maalarina olen hidas. Maalaan ja pyyhin pois ja maalaan. En tee luonnoksia, enkä maalaa mitään jo olemassa olevaa suoraan. Prosessi vaan vie mennessään.

Milloin tai mistä tiedät, että teoksesi on valmis?

Kuuntelemani musiikin volyymi putoaa teoksen valmistumisen myötä. Teokseni on valmis silloin, kun se itse soi.

Kerro teoksestasi Kajastus. Mistä sait inspiraation? Entä mitä teos merkitsee sinulle?

Mieluusti teen isokokoisia ja moniosaisia teoksia. Näyttelytila viime kädessä määrittää kuitenkin teosteni koon. Triptyykin nimi on Kajastus, kooltaan 110 x 290 cm. Teosteni sanallistaminen on minulle vaikeaa. Koen vahvasti, että maalaamisen kieli on minulle syvällisempi kieli kuin puhuttu ja kirjoitettu. Tämänkin teoksen prosessi on hyvin pitkä. Työhuoneellani on monia raakileita, joista osa valmistuu vuosien päästä. Tässä teoksessa asiat loksahtivat kohdalleen pitkän meritaistelun jälkeen. Mitä helpommalta lopputulos näyttää, sitä työläämpi prosessi on yleensä ollut.  Ja sitä enemmän itse pidän teoksesta.

Onko yleisön reaktio taidettasi kohtaan muuttunut vuosien varrella?

Koska käsialani on puoliabstrakti, se antaa mahdollisuuden monille tulkinnoille. Käytännössä se tarkoitta sitä, että jos on kymmenen katsojaa, niin on myös kymmen erilaista tulkintaa samasta teoksesta. Kuuntelen hyvin kiinnostuneena katsojien kommentteja. Minulle on kerrottu, että teokseni kyllä viekoittelevat katsojaa. Samaan aikaan ne kuitenkin pakenevat tulkintaa ja siten säilyttävät salaisuutensa.

Onko sinulla taiteellisia esikuvia? Jos, ovatko ne vaikuttaneet taiteelliseen tuotantoosi?

Matkan varrella olen törmännyt lukuisiin kiinnostaviin teoksiin. Esimerkkinä norjalaisen Odd Nerdrumin näyttely Amos Andersonilla vuonna 1998. Nerdrumin loihtima maailma näyttäytyi synkältä ja hyvin oudolta. Lähdettyäni taidemuseosta vatsaani väänsi. Seuraavana päivänä oli kuitenkin pakko tulla takaisin. Pidän vahvoista teoksista, jotka viettelevät katsojan ansaan seireenien lailla. Tietoisesti yritän välttää vaikutteiden saamista muilta taiteilijoilta. Oman äänen ja käsialan löytäminen on tärkeintä.

Mitä voimme odottaa näyttelyltäsi Galleria Harmajassa elokuussa?

Jatkan tilan ja valon tutkimista. Värillä on edelleen vahva rooli maalauksissani. Tammikuussa avajaisissa veistelin, että taidan muuttaa tapaani signeerata työni muotoon hyVÄRInen Koen olevani sielunsukulainen romantiikan aikakauden taiteilijoille, jolloin tunteen merkitys taiteessa oli hyvin korostunut.

Tulevat näyttelyprojektisi: mitä voimme odottaa sinulta lähitulevaisuudessa?

Seuraava sovittu yksityisnäyttelyni on 5.6.-30.8.2020 Sipoossa Gumbostrand Konst & Formissa. Edellinen Gumbostrandin näyttely oli tämän vuoden alkupuolella. Se oli omasta mielestäni tähänastista näyttelyistäni paras. Seuraavaan näyttelyyn riman on oltava vielä ylempänä. Olen osallistumassa myös muutamaan yhteisnäyttelyyn, niistä infoa myöhemmin.